Pedagogiset mallit
Tämä pedagogisten mallien läpikäyminen on ollut hurjan mielenkiintoista ja inspiroivaa. Vaikka toisin voisi luulla, on meillä täydennyskoulutuspuolella liian usein edelleen vanhahtava luento-meininki päällä. Etenkin pidemmissä koulutuspohjelmissa uudenlaisia kokeiluja tulisi virittää ja miettiä kokonaisuuden rakentamista uudelleen. Nyt se rakentuu vahvasti luentoihin ja niiden välissä tehtäviin tehtäviin sekä lopputyöhön/tutkielmaan.
Kun kyse on ammattilaisista joilla on kokemusta ja näkemystä tulisi sitä entistä enemmän hyödyntää koulutuksissa. Kokemuksellinen oppiminen on varmasti tässä hyvä pedagoginen malli.
Kun kaikilla on kiire ja omat työt hoidettavana, täytyy koulutuksia monimuotoistaa entistä enemmän ja siirtää ainakin osittain verkkoon. Tähän en ole itse vielä löytänyt hyvää reseptiä, koen että verkon oppimisympäristöt ovat tylsiä ja latistavia, mietin myös kovasti miten oppiminen siellä saataisi entistä inspiroivemaksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Tähän pulmaan ajattelin lukaista lisää Diana-mallista jolla toteutan myös oman opettaja harjoitteluni.
Yhteistoiminnallinen oppiminen on hvä, koska siinä mukavaa painetta ja potkua tuo ryhmän paine hoitaa oma osuus ryhmän tehtävästä. Siinä saa myös vaihdettua ajatuksia aiheesta ryhmän kesken joka on oma keskeinen tavoitteeni omissa koulutuksissa. Koen että isoin kehityskohde on nimenomaan synnyttää keskustelua opiskelijoiden kesken ja vaihtaa ajatuksia / näkökulmia aiheista.
Case pohjainen oppiminen on myös sellainen jota voisi hyvin ottaa luentojen väliin, jotta asiat saataisi konkretisoitua. Tätä jonkin verran onkin ja erilaisia harjoituksia tehdään kuvitteellisten case-esimerkkien avulla.
Projektioppiminen on ehkä enemmän sovellettavissa ammattikouluissa kuin lisäkoulutuksen parissa. En näe siinä vastaavaa hyötyä ammattilaisten kesken joilla on omat kiireiset projektit jo työelämässä. Rämä on ehkä malli, joka minulla jää vähimmälle tutkimisille nykyisen työni kanssa.
Aktivoiva opetus on jotakin jota meillä paljon jo onkin, mutta jota aktiivisesti pyrin lisäämään. Pienet völipalat luentojen välissä ovat helppo toteuttaa ja niiden lisääminen entisestään suotavaa.
Tutkiva oppiminen ja ongelmakeskeinen (tai -lähtöinen) oppiminen (PBL) olisivat varmasti myös hyödynnettävissä vaikka niitä tällähetkellä kovin vähän on meillä käytössä. Ongelmalähtöinen oppiminen sopisi hyvin esim. verkossa ja etänä tejtäväksi ryhmätyöksi. Tätä ehdottomasti pohdin lisää.
Kognitiivinen oppipoikamalli (mestari-kisälli) on minusta oivallinen malli, jota tuon opettajaharjoittelussani vahvasti mukaan. Tätä tulisi minusta vahvistaa vielä enemmän niin ammatti kuin lisäkoulutuspuolella.
Draama ja simulaatiot tuntuvat vähän liian villeiltä ajatuksilta nykyisiin tutkintoihini. Mutta istävastoin pelien avulla asioiden hahmottaminen voisi olla todella oivallinen ajatus. Nyt pitäisi vaan lähteä peliä kehittelemään :).
Kun kyse on ammattilaisista joilla on kokemusta ja näkemystä tulisi sitä entistä enemmän hyödyntää koulutuksissa. Kokemuksellinen oppiminen on varmasti tässä hyvä pedagoginen malli.
Kun kaikilla on kiire ja omat työt hoidettavana, täytyy koulutuksia monimuotoistaa entistä enemmän ja siirtää ainakin osittain verkkoon. Tähän en ole itse vielä löytänyt hyvää reseptiä, koen että verkon oppimisympäristöt ovat tylsiä ja latistavia, mietin myös kovasti miten oppiminen siellä saataisi entistä inspiroivemaksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Tähän pulmaan ajattelin lukaista lisää Diana-mallista jolla toteutan myös oman opettaja harjoitteluni.
Yhteistoiminnallinen oppiminen on hvä, koska siinä mukavaa painetta ja potkua tuo ryhmän paine hoitaa oma osuus ryhmän tehtävästä. Siinä saa myös vaihdettua ajatuksia aiheesta ryhmän kesken joka on oma keskeinen tavoitteeni omissa koulutuksissa. Koen että isoin kehityskohde on nimenomaan synnyttää keskustelua opiskelijoiden kesken ja vaihtaa ajatuksia / näkökulmia aiheista.
Case pohjainen oppiminen on myös sellainen jota voisi hyvin ottaa luentojen väliin, jotta asiat saataisi konkretisoitua. Tätä jonkin verran onkin ja erilaisia harjoituksia tehdään kuvitteellisten case-esimerkkien avulla.
Projektioppiminen on ehkä enemmän sovellettavissa ammattikouluissa kuin lisäkoulutuksen parissa. En näe siinä vastaavaa hyötyä ammattilaisten kesken joilla on omat kiireiset projektit jo työelämässä. Rämä on ehkä malli, joka minulla jää vähimmälle tutkimisille nykyisen työni kanssa.
Aktivoiva opetus on jotakin jota meillä paljon jo onkin, mutta jota aktiivisesti pyrin lisäämään. Pienet völipalat luentojen välissä ovat helppo toteuttaa ja niiden lisääminen entisestään suotavaa.
Tutkiva oppiminen ja ongelmakeskeinen (tai -lähtöinen) oppiminen (PBL) olisivat varmasti myös hyödynnettävissä vaikka niitä tällähetkellä kovin vähän on meillä käytössä. Ongelmalähtöinen oppiminen sopisi hyvin esim. verkossa ja etänä tejtäväksi ryhmätyöksi. Tätä ehdottomasti pohdin lisää.
Kognitiivinen oppipoikamalli (mestari-kisälli) on minusta oivallinen malli, jota tuon opettajaharjoittelussani vahvasti mukaan. Tätä tulisi minusta vahvistaa vielä enemmän niin ammatti kuin lisäkoulutuspuolella.
Draama ja simulaatiot tuntuvat vähän liian villeiltä ajatuksilta nykyisiin tutkintoihini. Mutta istävastoin pelien avulla asioiden hahmottaminen voisi olla todella oivallinen ajatus. Nyt pitäisi vaan lähteä peliä kehittelemään :).
Kommentit
Lähetä kommentti