Huippuosaajia
Katselin tehtävään liittyen YouTube videoita Taitaja/Skills-kilpailuista. Minua kiehtoo huippuosaaminen ja sen mallittaminen. Olen aiemmissa opiskeleluissani perehtynyt NLP:ssä olevaan tekniikkaan huippuosaajan mallittamiseen. On mielenkiintoista millaiset seikat ja ajatukset vievät huippuosaajan kohti parempaa osaamista kuin valtaväestö. Miten tämä osaaminen olisi siirrettävissä (mallitettavissa) myös muille.
Ammatilliset kilpailut ovat mielenkiintoinen tapa innostaa opiskelijoita. Tuntuu että kilpailu on hieno keino opettajien antaa tavallista taitavemmille aikaa hiukan enemmän. Useinhan heikommin pärjäävät vievät opettajan huomion (luonnollisesti) kun opettaja yrittää saada heidät läpäisemään opintonsa. Tälläinen kisaan sparrailu antaa opettajalle mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan, verkostoja ja kenties myös näyttää omaa osaamistaan ohjaajana kun kisoissa pärjätään. Taitaja-toiminta kehittää niin opiskelijoiden kuin opettajien osaamista. Tuntui että kilpailuun lähteneet nuoret olivat hiukan vastahakoisesti lähteneet mukaan, mutta opettajat olivat heitä siihen innostaneet ja lopulta kokemus oli ollut positiivinen. On hienoa että osaaminen nostaa henkilön ylemmäksi, hän saa siitä hyötyä (palkintoja ja kilpailumatkoja jopa kenties työpaikan). Muistelen o
Oma kilpailuviettini ei ole kovin korkea. Sitä vastoin tunnollisuus ja halu yrittää parhaani vie minua eteenpäin. Minusta ei ole tullut huipputaitajaa missään opinahjossani vaan olen pärjäillyt kultaisella keskitiellä, vieden aina opiskelut maaliin mutta en mitenkään erityisen loistavin arvosanoin. En ole myöskään ollut erityisen tuen tarpeessa. Kun tein opettaja koulutuksen tehtäviä jäin miettimään tasapuolista tuen antamista/ saamista opiskelijoiden kesken. Miten tällaiset keskitason hiihtäjät saisivat tukea? Tai tarvitsevatko he sitä oikeastaan. Tarviiko kaikkien olla huippuja?
Heikommin pärjäävät saavat ehkä helpoimmin tukea - tämä tosin saattaa olla joskus haasteellista huomata. En muista koskaan törmänneeni omien opiskelijoitteni kanssa erityisen tuen tarpeeseen. Opiskelu koulutuksissa joista vastaan on suunnattu johtotason henkilöille ja usein neuvottelut käydään enemmänkin aikataulujen venyttämisen kanssa - erityistä tukea ei ole kukaan nähdäkseni tarvinnut. Nyt tosin en ole edes varma pystynkö erityisen tuen tarvitsijaa tunnistamaan -koulutuksissa näemme kuitenkin vain n.kerran kk ja tuen tarve ilmenee oikeastaan vasta tutkielmien kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa kun opiskelijoita nähdään päivittäin saattaa tuen tarve tulla helpommin esiin ja siihen on helpompi tarttua ja antaa opiskelijalle tarvittavaa tukea.
Erityisen lahjakkaiden tukeminen toi minulle kuitenkin eniten ajatuksia opettaja opintojen tehtäviä tehdessäni. Jos lahjakkuuksia tuettaisiin vieläkin parempiin suorituksiin toisi se lisää huippuosaajia. Heidän taitojensa ja ajatustensa tutkiminen saattaisi olla hyödyllistä myös heikommin osaaville. Olen taipuvainen uskonmaan että ihmisillä on lähes samanlaiset taidot syntyessään ja huippuosaajat tulevat huippuosaajiksi ennen kaikkea psyykkisten valmiuksiensa johdosta. Jos henkilön motivaatio ja asenne on oikeanlainen hänen tuleminen huippuosaajaksi on mahdollista vaikka osaamisen taso olisi aluksi heikompi. Tästä on lukuisia esimerkejä, esim. Kira Korpi joka oli aluksi selkeästi kömpelömpi luistelija kuin ikätoverinsa. Mikä ajaa ihmistä huippuosaajaksi ja mistä mieletön motivaatio parantaa omaa osaamistaan kumpuaa? Miten huippuosaajaa voisi tukea kaikista parhaiten?
Ammatilliset kilpailut ovat mielenkiintoinen tapa innostaa opiskelijoita. Tuntuu että kilpailu on hieno keino opettajien antaa tavallista taitavemmille aikaa hiukan enemmän. Useinhan heikommin pärjäävät vievät opettajan huomion (luonnollisesti) kun opettaja yrittää saada heidät läpäisemään opintonsa. Tälläinen kisaan sparrailu antaa opettajalle mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan, verkostoja ja kenties myös näyttää omaa osaamistaan ohjaajana kun kisoissa pärjätään. Taitaja-toiminta kehittää niin opiskelijoiden kuin opettajien osaamista. Tuntui että kilpailuun lähteneet nuoret olivat hiukan vastahakoisesti lähteneet mukaan, mutta opettajat olivat heitä siihen innostaneet ja lopulta kokemus oli ollut positiivinen. On hienoa että osaaminen nostaa henkilön ylemmäksi, hän saa siitä hyötyä (palkintoja ja kilpailumatkoja jopa kenties työpaikan). Muistelen o
Oma kilpailuviettini ei ole kovin korkea. Sitä vastoin tunnollisuus ja halu yrittää parhaani vie minua eteenpäin. Minusta ei ole tullut huipputaitajaa missään opinahjossani vaan olen pärjäillyt kultaisella keskitiellä, vieden aina opiskelut maaliin mutta en mitenkään erityisen loistavin arvosanoin. En ole myöskään ollut erityisen tuen tarpeessa. Kun tein opettaja koulutuksen tehtäviä jäin miettimään tasapuolista tuen antamista/ saamista opiskelijoiden kesken. Miten tällaiset keskitason hiihtäjät saisivat tukea? Tai tarvitsevatko he sitä oikeastaan. Tarviiko kaikkien olla huippuja?
Heikommin pärjäävät saavat ehkä helpoimmin tukea - tämä tosin saattaa olla joskus haasteellista huomata. En muista koskaan törmänneeni omien opiskelijoitteni kanssa erityisen tuen tarpeeseen. Opiskelu koulutuksissa joista vastaan on suunnattu johtotason henkilöille ja usein neuvottelut käydään enemmänkin aikataulujen venyttämisen kanssa - erityistä tukea ei ole kukaan nähdäkseni tarvinnut. Nyt tosin en ole edes varma pystynkö erityisen tuen tarvitsijaa tunnistamaan -koulutuksissa näemme kuitenkin vain n.kerran kk ja tuen tarve ilmenee oikeastaan vasta tutkielmien kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa kun opiskelijoita nähdään päivittäin saattaa tuen tarve tulla helpommin esiin ja siihen on helpompi tarttua ja antaa opiskelijalle tarvittavaa tukea.
Erityisen lahjakkaiden tukeminen toi minulle kuitenkin eniten ajatuksia opettaja opintojen tehtäviä tehdessäni. Jos lahjakkuuksia tuettaisiin vieläkin parempiin suorituksiin toisi se lisää huippuosaajia. Heidän taitojensa ja ajatustensa tutkiminen saattaisi olla hyödyllistä myös heikommin osaaville. Olen taipuvainen uskonmaan että ihmisillä on lähes samanlaiset taidot syntyessään ja huippuosaajat tulevat huippuosaajiksi ennen kaikkea psyykkisten valmiuksiensa johdosta. Jos henkilön motivaatio ja asenne on oikeanlainen hänen tuleminen huippuosaajaksi on mahdollista vaikka osaamisen taso olisi aluksi heikompi. Tästä on lukuisia esimerkejä, esim. Kira Korpi joka oli aluksi selkeästi kömpelömpi luistelija kuin ikätoverinsa. Mikä ajaa ihmistä huippuosaajaksi ja mistä mieletön motivaatio parantaa omaa osaamistaan kumpuaa? Miten huippuosaajaa voisi tukea kaikista parhaiten?
Kommentit
Lähetä kommentti